Tässä kirjoituksessa käyn läpi muutamia tuhoisia harhaluuloja sijoittamisesta. Kun keskuspankit ovat tarjonneet osakkeille ylitsevuotavaa likviditeettiä, niin jokainen edes jollain tavalla markkinoilla mukana ollut sijoittaja kokee olevansa suuri nero. Osakemarkkinoiden kuplaan kuuluu, että ihmisiä vedetään mukaan tähän toimintaan täysin epärationaalisilla ja suorastaan valheellisilla perusteilla.
Tämä kirjoitus tulee pohjustuksena tuleville kirjoituksille, joissa aion tarjota ihmisille uuden lähestymistavan sijoittamiseen. Sellaisen, joka todennäköisesti ei tee sinusta miljonääriä tai edes rikasta, mutta joka on minun mielestäni rehellinen ja järkevä suurimmalle osalle ihmisistä. Itse en henkilökohtaisesti pysty elättelemään ihmisissä uskoa älyttömiin asioihin, joten en valitettavasti voi tarjota sitä, minkä kaikki haluavat kuulla eli: Jokaisesta voi tulla sijoittamalla miljonääri. Tästä päästäänkin sopivasti ensimmäiseen myyttiin.
“Indeksisijoittaminen on helppoa. Jokaisesta voi tulla miljonääri, kunhan vain sijoittaa indeksiin”
Ei ole eikä voi. Tai varsinaisesti indeksisijoittaminen on itsessään helppoa, mutta sillä rikastuminen taas ei ole.
Tietous vähentää helpon tuoton olemassaoloa
Indeksin tuotto tulee heikkenemään tulevaisuudessa siitä, mitä se on ollut viimeisen 200 vuoden aikana. Tälle on useita perusteluja, mutta ehkä kaikkein yksinkertaisin syy on se, että mahdollisuus sijoittaa johonkin maailmanindeksiin on aivan eri tasolla kuin 100 vuotta sitten tai edes 20 vuotta sitten. Sen lisäksi viimeisen 20 vuoden aikana on tietous erilaisten indeksien tuotoista on noussut valtavasti. Minun mielestäni indeksin tuotto on jo itsessään ollut tähän mennessä eräänlainen anomalia, koska käytännössä olet saanut erinomaista tuottoa tekemättä yhtään mitään. Kun tieto tällaisesta saavuttaa yhä useamman ihmisen tietoisuuden, niin “anomalia” menettää merkitystään.
Indeksoinnin on tapana olla itseään ruokkiva prosessi eli indeksisijoittamisen suosion kasvu parantaa jo itsessään indeksin tuottoa. Tämä on minun mielestäni selittävä tekijä sille, miksi viimeisen 10 vuoden aikana aktiivinen salkunhoito on hävinnyt indeksille niin pahasti. Kun lopulta markkinat “resetoituu”, niin tämä dynamiikka tulee takuulla kääntymään. Käsittelin tätä kirjoituksessa Kaikki sijoitusammattilaiset ovat väärässä – vai onko markkina rikki?
Indeksointi on lähtökohtaisesti epärationaalinen tapa allokoida pääomaa
Indeksoinnilla on tapana ylipainottaa pääomaa huonosti allokoivia sekä arvostustasoiltaan korkeita yrityksiä. Sen lisäksi indeksilaskennassa sisäpiirin ostaminen on osakkeen indeksipainon kannalta huono asia ja myyminen hyvä asia. Tämä on tietysti täysin absurdia. Tulen käsittelemään näitä asioita lähiaikoina lisää, mutta sitä ennen olette täysin minun omien sanojeni varassa.
Hyvä indeksituotto pätee vain pieneen osaan markkinoista
Sen lisäksi kun katsoo tilastoja, niin hyvin harvalla markkinalla indeksin keskimääräinen annualisoitu tuotto on ollut nimenomaan reaalisesti 6-7% vuodessa. 6-7 %:n annualisoitu keskituotto esimerkiksi USA:n osakemarkkinoilla on minun mielestä tilastollinen poikkeus, jollaisen metsästäminen on ilman riittävää asiantuntemusta lähtökohtaisesti verrattavissa kolikonheittoon.
Varmasti jonkun markkinan indeksistä voi saada myös tällä vuosisadalla tuon 6-7 % tuoton, jopa paremman, mutta epäilen, että se löytyisi samalta markkinalta kuin tähänkin mennessä. Ilman riittävää asiantuntemusta tällaista markkinaa on kuitenkin hyvin vaikea löytää, joten globaali indeksisijoittaja saa tyytyä tällä vuosisadalla huomattavasti huonompaan tuottoon. Veikkaan, että reaalituotossa jäädään selvästi alle kuuteen prosenttiin, jopa alle viiteen.
Sijoittajien psykologia heikentää myös indeksisijoittajan tuottoja
Lopuksi sijoittamisessa tulee aina ottaa huomioon sijoittajien psykologia. Tilastot osoittavat romahduksesta toiseen, että iso osa sijoittajista tekee valtaosan ostoista markkinoiden huipulla ja valtaosan myynneistä paniikissa markkinoiden pohjilla. Tämä aivan varmasti pätee myös kaikkiin indeksisijoittajiin ja siksi iso osa indeksisijoittajista tulee myös häviämään indeksille.
En tietenkään väitä, etteikö indeksisijoittaminen olisi kannattavampaa kuin mikään muu säästäminen, mutta se ei todellakaan ole helppoa ja tilastot osoittavat, että sekään ei sovi kaikille (iso osa vain häviää rahaa). Myös indeksisijoittajan tulee olla kohtalaisen valveutunut asioista saadakseen voitollista tuottoa. Indeksisijoittamalla voi kyllä päätyä miljonääriksi, mutta se vaatii sen, että on joko riittävän suuri palkka mistä säästää (tai riittävän suuri säästöprosentti) tai sitten riittävän pitkä sijoitusaika eli säästäminen aloitetaan heti vastasyntyneelle.
“Tämä yhtiö on hyvä sijoituskohde, koska se on mukana megatrendissä”
Markkina ei ole täysin tehokas, mutta hyvin suuren osan ajasta se on lähellä sitä. Varsinkin, mitä lähemmäs mennään isoja yhtiöitä ja globaalisti kaikkien tietoisuudessa olevia makroteemoja, kuten esimerkiksi megatrendejä. Alla muutama syy, miksi ylituoton tekeminen megatrendeillä ratsastamalla on erittäin epätodennäköistä.
Markkinoiden voittaminen on jo lähtökohtaisesti hyvin epätodennäköistä
Sijoittamisessa nollahypoteesi on aina, että osakesalkun tuotto ei poikkea indeksistä, vaikka osakkeet olisi poimittu sinne millä tavalla tahansa. Tottakai jos salkussa on 6 osaketta ja kaupankäynti on passiivista, niin ei tarvitse kummoistakaan sattumaa, että sijoittaja voi tehdä indeksiä parempaa tuottoa useiden vuosien ajan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällainen sijoitustoiminta olisi ollut kannattavaa. Jos haluaa todistaa pystyvänsä poikkeamaan nollahypoteesista, pitää saada tilastollisesti merkitsevää eroa aikaan. Tämä on yhden sijoittajan kohdalla melkein jo mahdotonta, jos sijoitustoiminta ei ole aktiivista.
Siispä melkein jokainen sijoittaja joutuu tyytymään siihen, että hyvin todennäköisesti ei pysty satunnaisesti valittua osakesalkkua parempaan tuottoon. Mikään ei tietenkään estä ketään yrittämästä ja itsekin yritän tätä, koska sijoittaminen itsessään on jo tarpeeksi mielenkiintoista.
Markkinoiden voittaminen on vielä epätodennäköisempää, jos ajattelet samalla tavalla kuin kaikki muut
Nyt jos oletuksena on, että hyvin suurella todennäköisyydellä et voita markkinoita, niin nuo todennäköisyydet putoavat entisestään, jos ajattelet samalla tavalla kuin kaikki muutkin: Eli hyödynnät siis strategiassasi yleisesti tiedettyjä asioita.
Kaikki megatrendit ovat yleisesti tiedossa. Varsinkin niiden yhtiöiden sijoittajilla, jotka liittyvät läheisesti näihin megatrendeihin. Lähtökohta on, että yleisesti tiedossa oleva megatrendi on jo hinnoiteltu osakkeisiin, joten saat tehdä poikkeuksellisen kovan työn perustellaksesi, miksi tätä asiaa ei olisi hinnoiteltu.
Monesti tähän saa kuulla syyksi esimerkiksi, että yhtiöllä on lyhyen aikavälin ongelmia ja sijoittajat tuijottavat liikaa niitä. Tämäkin on pelkkä anekdootti ja yleisesti tiedossa oleva ilmiö, joten lähtökohtaisesti jos osake hinnoitellaan hetkellisesti lyhyen aikavälin ongelmien takia väärin, niin tuo hinnoitteluvirhe poistuu aika nopeasti. Pointtini on vain se, että jos mielestäsi jotain ilmiselvää megatrendiä ei ole hinnoiteltu johonkin yhtiön, niin syyn tälle pitää olla todella omaperäinen, että tällainen olisi ylipäätään edes mahdollista (todennäköisyyksistä puhumattakaan).
Valtavirtaa vastaan toimimalla voit ehkä saada pienen tilastollisen edun
En kuitenkaan kiistä, etteikö megatrendiä hyödyntämällä voisi tehdä ylituottoa, mutta tilastollisesti todennäköisempää olisi ehkä tehdä ylituottoa nimenomaan toimimalla megatrendejä vastaan. Koska valtavirta saattaa ajatella, että megatrendi X hyödyttää yhtiötä Y, niin yhtiö Y saatetaan helposti ylihinnoitella. Ehkä myös koko megatrendi saattaa olla pelkkää höpöpuhetta? Voit siis käyttää laumakäyttäytymistä selittävänä tekijänä anomalialle, mikä voi olla ihan looginen syy, jos faktat tukevat tätä.
Tällaisissa tilanteissa kannattaa tietysti lyödä vetoa tällaista yhtiötä vastaan eli shortata sitä. Shorttaamisessa tulee kuitenkin vastaan se fakta, että voit olla täysin oikeassa, mutta silti hävitä rahaa, jos valtavirta jatkaa väärässä olemistaan. Tehdäksesi ylituottoa sinun pitää paitsi löytää epätehokkuuksia, myös olla erittäin taitava riskienhallinnassa.
Sen lisäksi näissä kannattaa huomata, että ylituoton kannalta olennaista ei ole oikeassa oleminen vaan se, että häviät mahdollisimman vähän rahaa, jos oletkin väärässä. Väärässä olemisen hinta on todennäköisemmin hinnoiteltu sinulle edullisemmin, kun toimit valtavirtaa vastaan. Tämä on kuitenkin vain pelkkä todennäköisyys, eikä valtavirtaa vastaan oleminen automaattisesti takaa tällaista etua.
Ylituottoa on siis mahdollista tehdä, mutta koska se on jo valmiiksi hyvin vaikeaa, niin suosittelen ennemmin lähtemään liikkeelle sillä ajatuksella, että toimit mielummin valtavirtaa vastaan kuin valtavirran mukana. Näin saatat saada ainakin pienen tilastollisen edun puolellesi.
“Tämä yhtiö on turvallinen ja hyvä sijoituskohde, koska se maksaa hyvää osinkoa”
Ihmettelen suuresti, miten vielä tällä vuosisadalla sijoittajat painottavat osinkojen merkitystä. Välillä näkee jopa kauppatieteen maisterin koulutuksen saaneita sijoitusguruja tai muita asiantuntijoita, joiden mielestä pitkään hyvää osinkoa maksaneet yritykset ovat turvallisempia ja parempia sijoituskohteita kuin muut. Osingoilla ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole sijoittajan varallisuuden kasvun kannalta mitään merkitystä eikä hyvä osingonmaksu tee sijoituksesta sen turvallisempaa. Olen käynyt asiaa läpi teoreettisesta näkökulmasta tässä salkunrakentajan artikkelissa. Alla olen kuitenkin yrittänyt avata asiaa hieman yleistajuisemmin.
Osingonjako on pois yrityksen varallisuudesta ja sijoittajan varallisuuden kasvusta
Kun yritys maksaa sijoittajille osinkoja, sen arvo laskee osingonjaon verran. Siksi osakekurssit lähes aina laskevat osingonirtoamispäivänä osakekohtaisen osingon verran. Sijoittajan varallisuuden kannalta osingonjako on merkityksetön, paitsi jos otetaan huomioon osinkovero. Silloin osingoilla on sijoittajan varallisuuteen negatiivinen vaikutus. Sijoittajan varallisuuden kasvuun osingoilla taas on aina negatiivinen vaikutus, jos osinkoja ei sijoiteta yritykseen uudelleen.
Jos sijoittaja haluaa saada kassavirtaa sijoituksista, niin ei ole mitään väliä maksaako yritys osinkoja vai tuleeko sijoittajan kassavirta osakkeiden myynneistä. Sijoittaja voi toisin sanoen neutraloida osinkojen vaikutuksen sijoittamalla osingot uudelleen tai korvaamalla puuttuvan kassavirran myynneillä. Toki tässä pitää huomioida verotus ja kaupankäyntikulut. Suomessa osinkovero on hieman luovutusvoittoveroa alhaisempi (paitsi jos voidaan käyttää hankintameno-olettamaa). Jos sijoittajan tavoitteena on varallisuuden kasvattamisen sijaan kassavirran saaminen sijoituksista kulutukseen, niin siinä tapauksessa osinkoa maksavien yhtiöiden suosiminen voi olla verotuksellisista syistä ja transaktiokulujen kannalta järkevää.
Sen sijaan varallisuuden maksimointiin tähtäävän sijoittajan ei kannata suosia osinkoa maksavia yhtiöitä osinkoveron takia, ellei yhtiö sitten ole osinkoveron jälkeenkin paras tarjolla oleva sijoituskohde.
“Parempi pyy pivossa…” on surkea arugmentti osinkojen turvallisuuden puolesta
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Moni perustelee osinkoyhtiöiden suosimista sillä, että osinko on kassavirtaa, joka saadaan tänään. Sen sijaan realisoitu arvonnousu on tulevaisuuden kassavirtaa, johon liittyy epävarmuutta ja siksi osinkoa maksava yritys on turvallisempi sijoitus. Siispä jos yhtiö laskee osingonjakoa ja päättääkin tehdä kasvuinvestointeja, niin sijoittajien tuottovaatimus kasvaa, koska näihin kasvuinvestointeihin liittyy epävarmuutta. Tuottovaatimuksen kasvaessa myös osakkeen arvo laskee.
Näin perustellessaan sijoittaja kuitenkin astuu harhaan. Ensinnäkin, jos sijoittajan tarkoitus on maksimoida varallisuuden kasvu, niin nuo osingot eli “kassavirta tänään” pitää sijoittaa uudestaan johonkin tuottavaan sijoituskohteeseen. Koska tämän sijoituskohteen maksamiin tuleviin kassavirtoihin liittyy yhtä lailla epävarmuutta, niin osingonmaksu ei tee yhtiöstä sen turvallisempaa.
Edelleen sijoittaja voi myös neutraloida osingonjaon vaikutuksen myymällä osakkeita, mikä myös kumoaa argumentin liittyen siihen, että osinko on kassavirtaa tänään.
Osingonmaksu tai sen historia ei kerro, onko kyseessä hyvä sijoitus
Olen myös kuullut väitteitä siitä, että yhtiön osingonmaksusta voisi jotenkin päätellä, onko yhtiö hyvä sijoituskohde vai ei. Jos näin yksinkertaisella menetelmällä voisi saavuttaa ylituottoa, niin markkinan täytyisi olla niin epätehokas, että apinakin pystyy tekemään ylituottoa tikkaa heittämällä. Näin ei kuitenkaan ole.
Markkina on aina vähintään jokseenkin tehokas, ainakin sen verran, ettei osingonjaon ja osinkohistorian perusteella pysty takuulla tekemään ylituottoa. Yhtiö, joka on maksanut kasvavaa osinkoa esimerkiksi 50 vuotta putkeen on takuulla hyvä yhtiö, mutta se ei vielä tarkoita, että kyseessä olisi hyvä sijoitus. 50 vuoden osingon kasvusta voi tyhmäkin päätellä, että yhtiön liiketoiminta on erittäin kannattavaa ja sillä on tähän mennessä ollut vahva kilpailuetu liiketoiminnan suojana. Tällöin yhtiö myös hyvin todennäköisesti hinnoitellaan korkeilla arvostuskertoimilla.
Toki jos tällaista yhtiötä saa poimittua finanssikriisissä matalilla arvostuskertoimilla, niin silloin todennäköisyys hyvälle sijoitukselle voi olla korkeampi. Osinko ei kuitenkaan kerro jatkuuko, liiketoiminnan kannattavuus ja kilpailuetu myös tulevaisuudessa. Siksi sijoituspäätöstä tehdessä tulee katsoa kaikkea muuta kuin osinkoa.
Osinko on palkinto riskistä vain pitkäjänteisille sijoittajille
Piensijoittajat ja jopa monet “ammattilaiset” kuitenkin painottavat osinkojen merkitystä tuulipuku kohisten. Epäilen tämän johtuvan siitä, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti laiskoja eli säästävät aivojen kuormitusta tekemällä mielummin johtopäätöksiä peukalosääntöjen (hyvä osinkoprosentti, kasvava osinkohistoria) avulla, kuin syvällisesti ajatellen. Osinkojen todetaan myös usein anekdoottimaisesti olevan palkinto riskin ottamisesta. Listaamattomien yhtiöiden kohdalla näin varmasti on, koska listaamattoman yhtiön markkina-arvon kasvua on vaikea realisoida. Listattujen yhtiöiden kohdalla osakkeiden myyminen voitolla on kuitenkin nimenomaan se palkinto riskin ottamisesta. Lyhyessä juoksussa osinkojen merkitys taas on +- 0 eli ne eivät todellakaan ole palkinto riskistä muille kuin pitkään mukana olleille sijoittajille.
Lopuksi
Siinä tuli aika pitkät setit kolmeen harhaluuloon, jotka minua on viime aikoina ärsyttänyt. Toivottavasti kirjoitus sai pohtimaan asioita ja jos olet jostain eri mieltä, niin laita ihmeessä kommenttia tai Twiittiä tulemaan. Keskustelen näistä asioista mielelläni ja olen aina valmis muuttamaan mielipidettäni täysin päinvastaiseen suuntaan, jos joku osoittaa väitteeni vääräksi.
Kiitos hyvästä blogista! Tuosta megatrendikappaleesta tuli väkisinkin mieleen Google eli siis Alphabet. Eikös tämän yhtiön toimialoista hyvin suurta osaa voida pitää megatrendeinä (tekoäly, internet- ja tietotekniikkasovellukset yms.)?
Lähinnä mietin vaan tuota Alphabetin osakkeen pitkään jatkunutta todella korkeaa tuottoa, kun kyseessä on kuitenkin varmasti yksi maailman seuratuimmista yhtiöistä. Eli eikö Alphabetiä voi mielestäsi pitää hyvänä esimerkkinä megatrendin tarjoamasta ylituotosta?
Kiitos itsellesi hyvästä kysymyksestä!
Kun puhutaan ylituotosta, niin pitää ottaa myös huomioon riski, sillä tarkoitus on nimenomaan vertailla, onko samaa riskiyksikköä kohden jotkin osakkeet tuottaneet paremmin (=ylituoton määritelmä). Aina pitää muistaa puhutaanko paremmasta tuotosta vai ylituotosta. Ensimmäisessä vertaillaan vain tuottolukuja, jälkimmäisessä otetaan myös riski (keskihajonta huomioon).
Alphabetin ylituotosta (jos sellaista on) on yksittäisenä osakkeena vähän hankala, sillä sattuma vaikuttaa yksittäistapauksissa liikaa. Yksittäisiä osakkeita, jotka ovat tuottaneet riskiyksikköä kohden pörssin keskiarvoa paremmin on aina helppo jälkikäteen poimia. Jonkin verran hankalampaa on kuitenkin osoittaa, että jokin osakeryhmä joilla on jokin yhteinen tekijä, tuottavat säännönmukaisesti paremmin riski huomioon ottaen. Esimerkiksi arvo-osakkeet yhdistettynä momentumiin ovat tutkimusten mukaan ainakin tähän mennessä tuottaneet ylituottoa. Megatrendiä taas olisi hankalampi määritellä siten, että asiaa voisi tutkia.
Pitäisi ottaa esimerkiksi samalta toimialalta, jolla megatrendin uskotaan vaikuttavan, 100 osaketta ja verrata sitten niiden riski-tuotto-suhteita esimerkiksi indeksin riski-tuotto-suhteeseen. Näin voisi tehdä vaikka juuri teknologia/tekoälyosakkeiden kohdalla.
Alphabetin keskihajonta (rahoitustieteessä keskihajonta = kuinka paljon hinta on heilunut eli volatiliteetti = riski) on hieman yli tuplasti S&P 500 indeksin keskihajonnan viimeiseltä kolmelta vuodelta, joten siten myös on loogista, että Alphabetin tuottokin on suurempi: Se selittyy ainakin suuremmalla riskillä. Eli vielä en sanoisi, että kyse on ollut määritelmällisesti ylituotosta ja vaikka ylituottoa olisikin, niin onko se yksittäistapauksessa sattumaa vai onko taustalla jokin selittävä tekijä – tähän ei voi millään tieteellisellä menetelmällä antaa vastausta vaan tarvitaan enemmän dataa.
Tuosta indeksistä.
1) Haluaisin vielä perusteluja sille, miksi lisääntynyt tietoisuus vähentää indeksin tuottoa. Itse näkisin paremminkin, että lisääntynyt tietoisuus lisää markkinoiden tehokkuutta, eli vaikeuttaa yli/alituottoon pääsemistä/joutumista. Indeksin tuottoa ei määritelmällisestikään voi kutsua ylituotoksi.
2) Pörssi tuottaa yhteiskunnalle lisäarvoa, ja tulee tekemään niin tälläkin vuosisadalla. Kun pörssi tuottaa lisäarvoa, sen keskituotto säilyy – ja niin säilyy indeksinkin. On totta, että passiivisten rahastojen markkinaosuus on kymmenien vuosien saatossa kasvanut tasaisesti, mutta siitä mahdollisesti seuraava ylihinnoittelu korjaantuu vapailla markkinoilla (tiedätkin varmaan, että pörssin keskimääräinen p/e on pysynyt läpi historian käytännössä samana 20v aikajänteellä). Tähän tekstissä varmasti viittaatkin tästä ostobuumista mahdollisesti seuraavalla pörssiromahduksella, jossa indeksin osakkeet menettävät arvonsa. Romahdukset ovat aina hyvin kokonaisvaltaisia, ja siinä mielessä tuleva ei tule eroamaan menneistä. Pitkällä (>20v) aikavälillä tällaiset kuplat ovat kuitenkin pörssin keskituoton kannalta kovin mitättömiä.
3) Muistutuksena hyvillekin sijoittajille (joita suurin osa kuvittelee olevansa): Superrahasto saa “epäreilun” edun. Osakesijoittajan pääoman tuottoa syö vuosittain verot arvioni mukaan 2-3%-yksikköä ja kaupankäynti kulut noin yhden yksikön. Superrahastoa ei koske kumpikaan näistä. Jos siis haluat voittaa indeksin oikeasti, niin vuosituottosi täytyy olla yli 3-4%-yksikköä indeksiä korkeampi.
4) Ajoittaminen on vaarallista. Ei olisi historiaan peilaten poikkeus, vaikka arvostukset jatkaisivat vielä viisikin vuotta nousua ennen romahdusta. Niin pitkän nousukauden tuottoja ei yhdellä romahduksella välttämättä kumota. Toki laskun todennäköisyys kasvaa pitkän nousukauden edetessä. P.S. Pohdin sellaista, että p/e luvuissa voisi teoriassa olla lievä trendi ylöspäin (yli sadan vuoden jänteellä) ihmisten eliniän pidetessä. Olisiko mielestäsi loogista, että siedetään matalampia tuottoja, kun on enemmän aikaa kerryttää niitä? Toki vaikutus on erittäin vaikeasti huomattavissa, eikä sitä varmasti voi todistaa luotettavasti vielä kymmeniin tai satoihin vuosiin.
Kiitos kysymyksistä!
1: Tähän kaksi ajatusta: A: Grossman-Stiglitz-paradoksi eli kun yhä useampi on sitä mieltä, että indeksiä ei kannata yrittää voittaa, niin markkinoiden tehokkuus laskee. Toki voi myös argumentoida toiseen suuntaan, että jäljelle epätehokkuuksista jää kilpailemaan vain parhaat joten tehokkuus nousee. Molemmille argumenteille löytyy paljon hyviä perusteluita. Tässä oma kirjoitukseni aiheesta: https://www.salkunrakentaja.fi/2017/12/indeksisijoittamisen-uhkakuvat-osa-2-voiko-indeksointi-heikentaa-markkinoiden-tehokkuutta/
B: Yleensä kun jostain on saanut “helppoja” tuottoja, niin kaikki ihmiset ovat juosseet sen pariin ja tuotoista osa on kadonnut. Ainakin USA:n osakemarkkinan mennyttä tuottoa voi ajatella helpoksi, sillä sen on saanut tekemättä mitään tai ymmärtämättä kovinkaan paljon eli siis sijoittamalla vain rahat indeksiin. Tämäkin on vain ajatus ja sitä vastaan voi aina argumentoida, että on pitänyt kestää markkinoiden volatiliteettia.
Tähän vastaaminen paremmin vaatii kuitenkin kokonaan oman kirjoituksensa.
2: Tästä olen samaa mieltä.
3: Samaa mieltä, lähtökohta on, että indeksiä ei voi voittaa ottamatta indeksiä enemmän riskiä. Lisäksi Helsingin pörssin yhtiöt ovat monet jo globaalisti toimivia –> liiketoiminta mukailee globaalia talouskehitystä –> antaa siis paremman “maantieteellisen hajatuksen” kuin moni väittää. Toki aina on myös se maantieteellinen riski eli ei kannata kaikkia rahoja missään tapauksessa pelkkään suomen superrahastoon laittaa.
4: Tästäkin samaa mieltä. Ajoittaminen ei kannata. Toki fundamentaalisena sijoittajana minulla kiinnostaa vain ja ainostaan tuotto-odotus ja riski: En löydä sopivia sijoituskohteita, joten pidän mielummin varani tällä hetkellä isosti likvideissä varoissa (käteinen, kulta) ja omistan vain sellaisia yhtiöitä, joissa olen valmis olemaan mukana pitkään.
Tuossa on mielenkiintoinen kysymys eli pitäisikö p/e olla pysyvästi nousutrendissä. En osaa siihen vastata, mutta paljon mielenkiintoista pohdintaa herättää tuo kysymys ja aiheesta on itse asiassa minulla artikkelikin tulossa. Tätä nousutrendiä voi argumentoida tietysti tuolla eliniän pidentymisellä että myös teknologian kehityksellä (tuottoihin liittyvä riski pienentyy). On kuitenkin aina vaarallista puhua uudesta normaalista, mutta toisaalta tämäkin “varoituslause” alkaa olla aika kulunut.
Jos indeksirahastojen kautta kohdistuva hintapaine nostaisi osakkeiden arvon yli fundamenttiarvon, eivätkö aktiiviset sijoittajat tällöin arbitroi eron umpeen – indeksirahasto vain ottaa sen hetkisen markkinahinnan ? (Akt. rahaa kuitenkin edelleen suurin osa globaalista markkinasta, joten luulisi hinnanmuodostuksen vielä pelittävän)
Lisäksi indeksirahastot käyvät koostaan huolimatta suhteellisen vähän kauppaa (alhainen turnover).
Itse en usko, että passiivinen sijoittaminen on vielä aiheuttamassa kuplaa markkinoille.
Tuleva odotettu tuotto on toki alhainen kun arvostustaso on korkea, mutta tilanne on sama kaikille sijoittajille, ei vain passivisille.
Ei tietenkään kaikkien osakkeiden kohdalla indeksit ohjaa hintoja, mutta on hyvä syy epäillä, että tällainen on monien osakkeiden kohdalla mahdollista. Katso esim. Exxon Mobilin omistusta. Siellä selkeästi suurin omistaja-ryhmä on indeksirahastot. Exxon taitaa olla mukana 110 eri ETF:ssä, joten jo tuosta voi päätellä, kuka markkinoilla toimii lähtökohtaisesti netto-ostajana. Aktiivinen rahahan taas voi olla jakautunut esim. 50/50 shortteihin ja longeihin, joten aktiivisella rahalla ei välttämättä ole niin paljoa vaikutusta. Kannattaa myös muistaa, että aktiivinen raha ei ole aina aktiivista (piiloindeksointi) eikä välttämättä aina sitä fiksuinta rahaa. Vaikka osake poikkeaisi kuinka todellisesta arvosta, niin ei sitä eroa kukaan voi arbitroida umpeen ilman, että osakekurssi liikkuu oikeaan suuntaan.
Indeksirahastot käyvät kyllä vähän kauppaa, mutta ovat ostajia. Rahaa kuitenkin virtaa ETF:iin aivan valtavat määrät joka päivä, joten kyllä siellä jonkun täytyy toimia ostajana.
En tietenkään väitä, että indeksoinnin vaikutus osakemarkkinoiden tehokkuuteen olisi täysin yksiselitteinen tai että esittämäni hypoteesi on absoluuttinen totuus. Jatkan tämän tutkimista lisää ja olen valmis muuttamaan mielipidettäni koska tahansa, jos vakuutun jostain saamastani tiedosta. Näitä ongelmia on kuitenkin hyvä pohtia ja tuoda esille, koska aina on edes pieni mahdollisuus, että niissä onkin jotain perää.
Onko tämä nyt vähän ristiriidassa kirjoituksiesi kanssa passiivisesta indeksisijoittamisesta? Siitä miten se on tehokkain tapa vaurastua, vai eikö se päde enään? (Kirjoitit artikkelin -15). Sen artikkelin myötä minä kiinnostuin nimenomaan passiivisesta indeksisijoittamisesta ja rahaa menee säännöllisesti nordnetin superrahastoihin, ja nyt ensi kuussa alkaa menemään kuukausittain rahaa kahteen ETF:ään (EUNL ja IS3N), mitä mieltä olet niistä?
Moi,
Kiitos kysymyksestä! Oon edelleenki sitä mieltä, että passiivinen indeksisijoittaminen on ehdottomasti tehokkain tapa vaurastua. Tiedon myötä näkemys on kuitenkin jonkin verran muuttunut eli liian helppoa tuottoa ei tälläkään tavalla ole saatavilla. Se mitä tässä tekstissä halusin tuoda esille on, että indeksiin sijoittavan:
1. Ei kannata odottaa liian hyvää tuottoa. Mun mielestä 7 % reaalituotto on liian hyvä odotus varsinkin jos tänään aloittaa. Toki tämä tuotto-odotus muuttuu kun markkinoiden hintataso muuttuu. Vuoden päästä 7% vuosittainen tuotto-odotus seuraavalle 10 vuodelle voi olla jopa liian alhainen, jos tulee romahdus.
2. Pitää olla varautunut kurssiromahdukseen, jossa pääomaa menetetään helposti 50-70 %. Yleensä myös monella on näiden aikaan muutenkin taloudellisesti hankalaa (esim. työpaikka saattaa mennä).
Indeksisijoittaminen on ehdottomasti paras tapa vaurastua jos sietää heiluntaa ja on valmis ottamaan riskiä. Olkaa kuitenkin varovaisia ja varsinkin näillä hintatasoilla kannattaa miettiä käteispainon lisääntymistä ellei sitten palkkatyöstä säästöön jäävä osuus ole 100% varma myös tulevaisuudessa.
Noihin sun ETF:iin lyhyt kommentti. Toinen on siis maailmanindeksi (EUNL) eli et ota kantaa mikä markkina-alue tuottaa jatkossa parhaiten. Se on mun mielestä ihan hyvä asia. Toinen on kehittyvät markkinat (IS3N) ja koska myös maailmanindeksi painottaa tätä jonkin verran niin nyt sulla on kokonaisuudessaan hieman isompi paino kehittyviin markkinoihin. En tiedä missä suhteessa säästät noihin, mutta näyttäisi siltä, että otat näkemystä siitä, että kehittyvien talouksien osakemarkkinat tuottavat jatkossa hyvin.
Ei siis mitään erityistä kommentoitavaa noihin ETF:iin. Varmasti itsekin hoitaisin suunnilleen noin, jos tarkoitus olisi tehdä sijoittaminen mahdollisimman helpoksi.
Sijoitushorisontin ollessa vaikka 15-20vuotta, niin eikö silloin ole melkein sama mitä indeksi tuottaa, aina kuitenkin saa sen indeksin mukaisen keskimääräisen markkinoiden tuoton? Se nyt on selvää, että välillä markkinat “dippaa” ja välillä menee paremmin. Joka kuukaus vaan työntää rahaa esim. Superrahastoihin ja noihin ETF:iin maailmantilanteesta välittämättä, eikös silleinkin neuvottu?
Näin se on eli jos ostat kuukausittain indeksiä niin takuulla saat sen keskimääräisen tuoton. Keskimäärin kuitenkin näyttää siltä, että ihmiset eivät pysty noudattamaan tätä kurinalaisesti vaan lyövät isoilla rahoilla indeksiin kun tehdään huippuja ja sitten odotetaan että ollaan 10 vuoden päästä miljonäärejä. Kurinalainen kuukausisäästäminen on mun mielestä edelleen aika varma tapa vaurastua ja jopa rikastua (jos on pitkä sijoitushoristontti ja/tai kohtalaisen iso kuukausisäästöaste).
Siltä varalta että joku muukin törmää tähän jo puolisen vuotta vanhaan kommenttiin niin korjataan asiavirhe: EUNL ei sijoita koko maailmaan, vaan kehittyneisiin maihin. Esitteestä: “Rahasto pyrkii seuraamaan kehittyneiden maiden yrityksistä koostuvan indeksin kehitystä.” Sillä ei nähdäkseni ole lainkaan (maantieteellistä) päällekkäisyyttä IS3N:n kanssa.
Osinkojen kanssa on mielestäni syytä ottaa huomioon myös johdon käyttäytyminen. Firmassa, joka ei jaa osinkoa, jää kassaan löysää rahaa, jonka johto investoi todennäköisesti koko ajan huonompiin ja huonompiin kohteisiin (koska johonkinhan se pitää laittaa, ja loistavia sijoituskohteita on rajallisesti). Kun firma jakaa ylimääräisen rahan pois (sellaisen, jota ei voida investoida riittävän hyviin kohteisiin), pysyy yrityksen tehokkuus ja tuottoluvut (ROE) kunnossa. Niukkuus on hyväksi, ja yltäkylläisyys pahaksi.
Johto pyrkii myös jatkuvasti parantamaan omaa asemaansa ja jatkuvasti kasvavassa yhtiössä (joka ei jaa osinkoa), on helppo perustella itselleen koko ajan isompaa palkkaa ja muita etuja, vaikka osakkeiden tuotto heikkenee heikkenemistään skaalahaittojen lisääntyessä. Osinkojen kanssa johtoa on helpompi pakottaa keskittymään olennaiseen eli rahan tuottamiseen omistajille, eikä imperiumin rakentamiseen.
Taitaa olla aika monta yhtiötä, jonka olisi ollut parempi jakaa rahat osinkona omistajille kuin lähteä kokeilemaan Venäjälle sijoittamista. Vaikka Venäjälle sijoittaminen onkin ollut verotehokasta, kun sieltä on saanut hyviä vähennyskelpoisia tappioita. 😉
Kiitti kommentista!
Toit ihan hyviä pointteja esille. Tässä taas painottuu se, että jos sijoittaa suoraan osakkeisiin, niin kannattaa seurata mitä se yhtiö tekee niillä rahoilla ja miksi. Väitän kuitenkin, että valtaosa sijoittajista ei ajattele asiaa tuolla tavalla, vaan painottaa osinkoa “vääristä syistä”.
Tästäkin kyllä herää yksi kysymys eli jos yritys jakaa tarpeettoman rahan ulos osinkoina, niin se kai on sijoittajalle merkki siitä, että sijoittakaa itse nämä rahat johonkin muualle. Moni ei kuitenkaan tee näin, vaan sijoittaa rahat takaisin samaan yhtiöön. Eikö tämä ole silloin virhe?
Eli koska osingot on ylijäämää jolle ei keksitä riskitöntä korkoa parempaa tuottoa, niin sijoittajan tulisi itse tehdä tämä. Jos nyt ajatellaan, että sijoittajan tarkoitus on maksimoida koko varallisuuden tuotto mahdollisimman pienellä vaivalla, niin silloinhan joudut analysoimaan useampia sijoituskohteita kun osingoille pitää löytää uusia sijoituskohteita. Sen sijaan jos sijoittaa vain kohteisiin joilla tätä ylijäämää ei synny, niin selviää pienemmällä vaivalla.
En tiedä häiritseeko mulla tässä omassa ajatuksen juoksussa nyt jokin, mutta sano jos keksit tuosta jonku virheen.
Noihin muihin pointteihin ei ole oikeastaan mitään sanottavaa eli vaikuttavat loogisilta (osingot pakottavat johtoa keskittymään olennaiseen). Tästä voisi koittaa löytää jotain tutkimuksia.
Ei ole virhe sijoittaa rahat takaisin samaan yhtiöön, koska se yhtiöhän ei niitä rahoja saa, vaan joku toinen sijoittaja. Se, että yhtiö tarttuu vain riittävän tuottaviin investointikohteisiin ja jakaa löysän rahan pois pitäen siten toiminnan tehokkaana, tekee (tai ainakin voi tehdä) siitä hyvän sijoituskohteen, josta kannattaa omistaa aiempaa isompi osuus (eli sijoittaa rahat takaisin yhtiöön).
Näin ollen välttämättä ei synny tarvetta etsiä uusia sijoituskohteita osinkojen tullessa, paitsi jos yhtiön arvostustaso on muuttunut niin, ettei osinkoja kannata enää siihen hintaan uudelleensijoittaa, tai jos yhtiön näkymät muuttuvat olennaisesti.
Yksi vaihtoehto olisi myös, että yhtiö itse tekisi tämän sijoittajan puolesta. Eli osingonjaon sijasta löysällä rahalla ostetaan yhtiön omia osakkeita (riippuen tosin osakkeen valuaatiosta), jolloin sijoittajan omistusosuus nousee, eikä sijoittaja toisaalta joudu maksamaan veroja löysän rahan jakamisesta, ellei sitten satu itse myymään osakkeitaan.
Toisaalta osingot ovat hyvä tapa irrotautua huonoista sijoituksista. Sijoittajienhan on tyypillisesti vaikea myydä tappiolla, mutta jos osingot vähitellen palauttavat sitä sijoitettua rahaa, niin huonon sijoituksen aiheuttama todellinen tappio pienenee samalla ilman toimenpiteitä sijoittajalta. Osinkoa jakamattoman yhtiön kohdalla on suurempi riski, että “kaikki meni”, jos tuleekin yllättäviä negatiivisa käänteitä.
Tuolla sijoitusammattilais-kirjoituksessa 3.10. perustelit, miksi salkunhoitaja ei kenties häviäkään indeksille. En aivan ymmärrä perusteluja (pistän tänne, koska tämä on jatkoa sille ja on uudempi).
Kirjoitit:
“…kun rahavirrat indeksirahastoihin ylittävät rahavirrat aktiivisiin rahastoihin, niin indeksin tuottokehitys ylittää aktiivisten rahastojen tuottokehityksen.”
-Miksi, jos kerran salkussa on samat tavarat kuin indeksissä? Ylittääkö indeksin tuotto myös sen sisältämien arvopapereiden tuoton(ilman salkunhoitokuluja)? En tyhmänä maallikkona ihan ymmärrä, miten indeksin (A+B) arvo ylittää sen sisältämien A:n ja B:n yhteenlasketun arvon.
“Kun raha virtaa pois aktiivisista rahastoista passiiviseen, niin kummasti aktiiviset rahastot alkavat aliperformoida ja passiiviset yliperformoida”
-Sama kysymys uudelleen: Jos indeksiin(A+B) sijoitettu pääoma tuhatkertaistetaan ja aktiivirahaston(A+B) pääoma supistuu tuhannenteen osaan, miten se vaikuttaa yhden “arvopaperiyksikön”(A+B) hintaan, joka siis sisältää samat laput eli A:n ja B:n ? Minusta asia ei ole mitenkään analoginen refleksiivisen prosessin ja hypetykseen perustuvan arvonnousun kanssa, kuten tuoreessa Rovion tapauksessa (ja tulevassa Bitcoinin romahduksessa). Indeksin roviot ja salkunhoitajan roviot ovat esimerkiksi tänään olleet samassa pulkkamäessä. Keskuspankin toki ajavat rahaa osakkeisiin ja indekseihin, mutta vaikka kaikki kallistuu, miten tuotteen A+B hinta voi nousta enemmän kuin sen sisältämien elementtien A ja B yhteisarvo?
“…niin kauan kun keskuspankkien likviditeetti valuu osakemarkkinoille, indeksit jatkavat nousuaan”
-Mutta eivät ainoastaan indeksit vaan myös niiden sisältämät arvopaperit. Jos salkunhoitaja on sijoittanut identtisesti indeksipainon kanssa, myös hänen salkkunsa arvo nousee identtisesti indeksin kanssa. Asiakkaan kannalta toki kuluilla vähennettynä.
Sen verran ymmärrän, että jos kaikki raha olisi indekseissä, markkina pysähtyisi, koska se olisi absoluuttisen tehokas ja jokainen sijoittaja tietäisi sen.
Kiitos hyvistä kysymyksistä!
En aivan täysin ymmärrä mitä haet takaa, mutta epäilen, että ymmärsit ehkä väärin mitä tarkoitan noilla rahavirtojen liikkeillä. En siis tarkoita sitä, että indeksin tuottokehitys (“A+B”) voisi ylittää sen arvopaperisalkun tuottokehitystä (“A+B erikseen”), jota indeksi seuraa (käytännössä mahdotonta). Teen nyt yksinkertaistuksen asiasta näin:
Kun aktiivinen rahasto saa paljon lunastuksia (rahaa virtaa pois aktiivisista rahastoista), niin rahaston täytyy myydä omaisuutta kattaakseen lunastukset. Jos kyseessä on iso rahasto, niin jo tämä omaisuuden myynti voi viedä nousupainetta pois niiltä arvopapereilta, mitä rahastossa on. Ehkä tämä ei yksittäisen rahaston kohdalla ole vielä merkityksellinen, mutta kun lunastuksia tehdään kaikista aktiivisista rahastoista, niin efekti on jo näkyvä. Aktiivisilla rahastoilla saattaa kuitenkin olla paljonkin overlappia keskenään (esim. saman strategian mukaisesti sijoittavat rahastot).
Paljon suurempi efekti tässä on kuitenkin mun mielestä se, että kun rahaa virtaa indeksiin, niin indeksirahastojen pitää ostaa indeksin alla olevaa omaisuutta eli osakkeita –> näiden osakkeiden kurssit nousee pelkästään sen takia, että indeksirahastojen on pakko ostaa niitä lisää. Tästä mulla on tulossa paljonkin esimerkkejä aivan pian, miten tiettyjen osakkeiden kurssi on pysynyt paikallaan tai noussut, vaikka kaiken järjen mukaan (fundamentit) osakekurssin olisi pitänyt laskea. Katso esim. exxon mobilin kurssia ja miten fundamentit on muuttunut/miten muut öljyalan yhtiöt on menestynyt osakekurssilla mitattuna. Syyksi on paljastunut, että osake on niin monessa indeksissä mukana, ettei myyntipaine ole voinut ylittää ostopainetta.
Tuon aktiivisten rahastojen negatiivisen ulosvirtauksen ei tarvitse edes välttämättä aiheuttaa erityistä haittaa niille itselleen, sillä tässä enemmänkin se indeksituotto on “anomaalinen”. Eli kun jengi huomaa, että hei indeksithän tuottavat hyvin, niin niihin lapioidaan lisää rahaa jolloin indeksirahastojen pitää ostaa lisää osakkeita kattaakseen NAV:n muutokset jolloin näiden osakkeiden kurssit nousevat. Tämä on se refleksiivinen prosessi jota kuvailin.
Rovio on aika huono esimerkki arvopaperista, jonka kehitykseen vaikuttaisi rahastojen tai indeksirahastojen osto/myynti. Rovio ei löydy varmaan mistään indeksistä (?) ja tuskin kovinkaan moni erikoissijoitusrahasto sitä omistaa (lähinnä kai jotain vakuutusyhtiöitä ja piiloindeksirahastoja). Hyvä esimerkki on taas esimerkiksi exxon mobil, joka on mukana varmaan sadoissa eri indeksirahastoissa.
Jos indeksin pääoma tuhatkertaistetaan, niin se todellakin vaikuttaa indeksin sisällä olevien arvopapereiden hintaan, koska indeksin pitää ostaa tuhat kertaa enemmän osakkeita. Mistä löytyy näin paljon myyjiä tämän päivän hintaan? Ei mistään, mutta hieman korkeampaan hintaan kyllä löytyy.
Vastaavasti jos aktiivirahastojen pääoma joukkona supistuu tuhanteen osaan, niin kyllä se vaikuttaa negatiivisesti rahaston tuottoon, kun pitää myydä lunastusten kattamiseksi ja miettiä paljon asioita uudelleen (esim. hedge-rahastoissa tämä voi tuottaa paljonkin ongelmia, kun pitää tasapainoilla long/short -positioiden kanssa).
Jos indeksillä ei olisi vaikutusta osakkeiden hintaan, niin silloin ei olisi olemassa ilmiötä, missä osakkeen hinta voi nousta parhaimmillaan 10%, kun tulee ilmoitus, että se otetaan mukaan johonkin suureen indeksiin. Tällaisia ilmiöitä on kuitenkin maailma täynnä ja on itse asiassa sijoitusstrategioita, jotka yrittävät hyödyntää tätä anomaliaa.
“”…niin kauan kun keskuspankkien likviditeetti valuu osakemarkkinoille, indeksit jatkavat nousuaan”
-Mutta eivät ainoastaan indeksit vaan myös niiden sisältämät arvopaperit. Jos salkunhoitaja on sijoittanut identtisesti indeksipainon kanssa, myös hänen salkkunsa arvo nousee identtisesti indeksin kanssa. Asiakkaan kannalta toki kuluilla vähennettynä.”
Juuri näin!
Mulla on työn alla erittäin kattava artikkelisarja tästä. Pitääpä laittaa hieman vauhtia sen valmistamiseen, kun asia herättää nyt niin paljon hyvää keskustelua:)
“Jos indeksin pääoma tuhatkertaistetaan, niin se todellakin vaikuttaa indeksin sisällä olevien arvopapereiden hintaan, koska indeksin pitää ostaa tuhat kertaa enemmän osakkeita.”
-Eikö tuo päde vain fyysisiin indeksirahastoihin ja niihinkin vasta kun indeksiin virtaa selvästi enemmän rahaa kuin kohdeosakkeisiin? Mikä tahansa ostoryntäys nostaa aina hintaa, olipa tavara indeksi-paketissa tai “irtomyynnissä”.
Ja jos indeksirahasto joutuu ostamaan lisää tavaraa salkkuun, silloinhan myös vastaavien “suorien” osakkeiden hinta kohoaa eli reflektio on sama sekä indeksisijoittajalle että suorien osakkeiden omistajalle. Jos rahaa virtaa rahastoon, hintaveturina toimii silloin osakkeita ostamaan velvoitettu rahastonhoitaja, kun taas jos arvonnousu perustuu markkinaodotuksiin kuten vaikka Trumpin veroaleen, indeksi hyötyy siitä eurolleen yhtä paljon kuin markkina muutenkin, muttei toisaalta euroakaan enempää.
“osakkeen hinta voi nousta parhaimmillaan 10%, kun tulee ilmoitus, että se otetaan mukaan johonkin suureen indeksiin”
Silloin kuitenkin nousee ensin osake ja vasta sen seurauksena indeksi (osakkeen painon mukaan). Hintapiikki voi toisaalta johtua yhtä hyvin psykologiasta(mielikuva arvostuksen noususta) kuin siitä, että ko indeksirahasto(fyysinen) joutuu nyt ostamaan ko osaketta.
Olen näissä täysi maallikko, joten kerro pois vaan, missä ymmärsin väärin.
Hei,
oikeastaan tuohon edelliseen tarvitse vastata, koska mielestäni tämä artikkeli vastaa riittävän hyvin:
https://www.sijoittaja.fi/73055/synteettinen-vai-fyysinen-etf/
Olin siis sikäli väärässä, että koska indeksirahastoilla on aina joku rahastonhoitaja, indeksiosuus on pikemminkin “läpisijoitustuote” kuin täydellinen ja kuluton kohteensa replikaatio. Siitä johtuen indeksi myös käyttäytyy hieman eri tavalla kuin jos sen roolissa olisi pelkkä algoritmi, jonka sijoittaja lataisi tietokoneelleen.
Hyviä kysymyksiä taas kerran!
“Eikö tuo päde vain fyysisiin indeksirahastoihin ja niihinkin vasta kun indeksiin virtaa selvästi enemmän rahaa kuin kohdeosakkeisiin? Mikä tahansa ostoryntäys nostaa aina hintaa, olipa tavara indeksi-paketissa tai ”irtomyynnissä””
Kyllä. Fyysisten rahastojen kohdalla tuo vaikutus osakekursseihin on helpointa perustella. Synteettisillä rahastoillakin voi olla vaikutusta, mutta menee jo huomattavasti monimutkaisemmaksi. Jos kiinnostaa vieläkin syvemmälle menevä teoria fyysinen vs. synteettinen etf, niin mulla on tästä aika kattava artikkeli ETF-oppaassa: http://omistajavaurastu.com//fyysinen-vai-synteettinen-etf
synteettisillä rahastoilla on siis jokin vakuuskori, jonka tuottoja vastaan ETF-rahasto vaihtaa indeksituoton. Jos ETF-rahastoon tulee lisää rahaa, niin sillä rahalla ostetaan lisää omaisuutta tuohon vakuuskoriin. Jonkin verran olen erilaisten vakuuskorien sisältöjä tutkinut, ja ne yleensä tuntuu olevan lähinnä valtioiden velkakirjoja. Osakekori kun ei paljon varmuutta toisi, kun voi heilua pörssiromahduksessa -60%.
Asiaa voi isossa kuvassa ajatella siis niin, että synteettisten etf:ien kysyntää näkyy kysyntänä valtionlainoissa –> valtionlainoja ostetaan –> korot laskee –> osakkeet vaihtoehtoisena omaisuusluokkana näyttää enemmän houkuttelevalta vaihtoehdolta –> kysyntä osakkeisiin nousee. Tässä voi sitten kyseenalaistaa, miten iso merkitys synteettisten etf:ien vastapuolilla on valtionlainojen hintoihin. Mutta ainakin johonkin myös tuon rahan on mentävä, jos synteettisten rahastojen sijoitukset kasvaa.
“Ja jos indeksirahasto joutuu ostamaan lisää tavaraa salkkuun, silloinhan myös vastaavien ”suorien” osakkeiden hinta kohoaa eli reflektio on sama sekä indeksisijoittajalle että suorien osakkeiden omistajalle. Jos rahaa virtaa rahastoon, hintaveturina toimii silloin osakkeita ostamaan velvoitettu rahastonhoitaja, kun taas jos arvonnousu perustuu markkinaodotuksiin kuten vaikka Trumpin veroaleen, indeksi hyötyy siitä eurolleen yhtä paljon kuin markkina muutenkin, muttei toisaalta euroakaan enempää.”
Juuri näin eli tästä hyötyy sekä indeksirahasto että suoraan osakkeeseen sijoittanut. Homma vain on niin, että nykyään todella harva ostaa suoraan esimerkiksi mcdonaldsin, coca-colan tai applen osaketta. Mutta siis indeksirahastojen ostopaine nostaa osakkeiden hintoja mikä näkyy reaaliaikaisesti myös indeksirahaston tuottokehityksessä (NAV päivittyy muistaakseni 15 sekunnin välein).
Jos tulee yhtiökohtaisia uutisia (esim. McDonalds tekee uskomattoman tuloksen), niin sekin lisää indeksirahastojen ostopainetta, koska valtaosa indekseistä on markkina-arvopainotettuja indeksejä –> hyvät uutiset joilla esim. 10% vaikutus mcdonaldsin osakekurssiin nostaa yhtiön markkina-arvoa selvästi –> tarvitaan isompi paino indeksiin –> myös indeksirahastot ostavat McDonaldsia.
Indeksirahastoilla on siis ikäänkuin sisäänrakennettu momentum-elementti ja momentum-strategiathan toimivat parhaiten nimenomaan pitkässä ja matalan volatiliteetin nousumarkkinassa.
Ei tässä jälkimmäisessä viestissä ollut mun mielestä väärinymmäryksiä.
Todella hyvä kirjoitus. Kiitos